Tämän blogin uudet kirjoitukset näkyvät vasta tämän "laatikon" jälkeen!

Tähän blogin tulee kirjoituksia riistanvärisestä somalikissa Lunasta, eli Exlibris Plena Lunasta (som n). Lisää kuvia Lunasta löytyy valokuva-albumista tai pentujen omasta valokuva-albumista

Exlibris Plena Luna                                                            Conan of Kumasasa

Kirjoitukset tulevat olemaan lähinnä vuoden 2008 "projektiin" liittyviä eli silloin Luna on tarkoitus astuttaa. 

Kaikki päättyy aikanaan, kuten nyt tämä meidän pentuprojekti.

Vekara luovutettiin tiistaina 3.3.09 ja Selanna torstaina 5.3.09. Vekara lähti espoolaiseen perheeseen, jossa kolme lasta ja vajaa kaksivuotias somali-persialaismix. Kotiutuminen on sujunut mallikkaasti ja kissat jo vetelevät rallia pitkin asuntoa. Selanna muutti uuden äipän luon Kruunuhakaan Helsinkiin. Perheessä ei ole muita kissoja, mutta ehkä sitten sen kohdalla toteutetaan samaa kuviota kuin Lunan. Selannalla teetetään ainakin yksi pentue, ehkä niistä joku jää sitten emon seuraksi.

Nyt Luna ja Sirius totuttelevat elämään keskenään ja hyvinhän se menee. Vähän on Sirius ihmeissään kun leikkikaverit lähtivät, mutta onneksi edes mamma on tallessa! Elintila vähän laajeni, koska päästimme Siriuksen vihdoin myös parvekkeelle. Siellä se sitten olisikin aivan koko ajan! Välillä se on aivan pakko ottaa sisälle lämmittelemään, mutta kohta se taas sitten vinkuu parvekkeen oven edessä pääsyä ulos.

Mietin kovasti että mitä tämä pentuprojekti opetti ja merkitsi minulle sekä koko perheelle. Tämähän kesti reilun vuoden, oli paljon rankempi kuin kuvittelin ja varsinkin kalliimpi! Mutta toisaalta oli ihan uskomattoman upeata seurata tätä näin läheltä, olla paikalla pentujen syntymän hetkellä sekä oli aivan ihanaa seurata niiden kehittymistä pienistä rääpäleistä suuriksi persooniksi.

Vaikeinta oli tietenkin Vekarasta ja Selannasta luopuminen. Mutta kun toisaalta tiesi alusta asti, että meille voi jäädä vain yksi pentu, niin siihen alkoi jo asennoitua aivan alusta lähtien. Kuten eräs aby-kasvattaja kirjoitti niin "pennut ovat meillä vain lainassa ja kun ne pääsevät omiin koteihin, niin vasta silloin niiden elämä alkaa"!

Kiitos kaikille tätä blogia seuranneille, nyt on aika lopettaa tähän kirjoittaminen. Vähän haikea olo, mutta aika aikansa kutakin, kuten vanha mutta niin osuva sanonta menee.

terveisin Päivi, Luna ja Sirius

Kauhukseni huomasi, että olen kirjoittanut tänne viimeksi viisi viikkoa sitten! Niin se aika menee.

Pennut ovat nyt jo 14,5 viikkoa vanhoja eli isoja riiwiötä! Meillä on ollut vähän ongelmia terveyden kanssa, mutta ei mitään vakavaa ja ovat nyt ohi. Siitä syystä pennut saivat toisen rokotuksen vasta perjantaina, Vekara luovutetaan tiistaina ja Selanna torstaina.

Pentujen perusluonteet ovat pysyneet yhä hyvin samanlaisina kuin alusta asti. Selanna on selvästi pentueen pomo, kertoo veljille missä kaapin paikka on. Selannasta on kasvanut hyvin kaunis nuori neito, luonteeltaan hyvin emonsa Lunan kaltainen. Eli hyvin itsenäinen ja itsetietoinen kissa.

Vekaran kohdalla nimi oli enne eli se on kyllä ehdottomasti pennuista kaikkein aktiivisin, uteliain ja leikkisin. Sen ruokahalu tuntuu olevan pohjaton, mutta kun on niin paljon liikkeessä, niin on hoikka ja lihaksikas. Vekara on yhä pentueen kehruurukki, mutta ei pahemmin malta jäädä syliin silitettäväksi. On niin paljon nähtävää ympärillä!

Sirius on pennuista rauhallisin, oikea "mammanpoika". Se viihtyy parhaiten sylissä, on utelias ja yhä erittäin ronkeli ruokien suhteen. Se ei esim. syö ollenkaan raksuja tai muiden pentujen herkkua eli broilerileikettä, mutta esim. kuivatut kanankaulat ovat herkkua. Siriuksen ensimmäinen näyttely on 21.3 eli vain kolmen viikon kuluttua.

Selannan ja Vekaran turkki on jo muuttunut "teinikissan" turkiksi, Siruksella on vielä paljon pentukarvaa, joten näyttää paljon pörröisemmältä kuin sisaruksensa. Silmien värin muuttumista tässä on odoteltu, vielä ne ovat kaikilla vihreät.

En saa tänne laitettua uusia kuvia, koska kotikoneemme hajosi :( Mutta yritän laittaa niitä valokuva-albumiin. Marjo tulee kuvaamaan pentuja vielä huomenna, joten vielä on tiedossa uusia kuvia pennuista.

Kylläpä tuo aika on taas kulunut! Pennut täyttivät tänään yhdeksän viikkoa ja niistä on tullut oikeita riiwiöitä! Ihan joka paikkaan eivät vielä pääse, mutta varmaan parin viikon kuluttua onnistuu jo ruokapöydällekin kipuaminen. Varsinkin Vekarasta on todella epäoikeudenmukaista kun Luna-mamma pääsee sille ja sille tarjotaan herkkuruokaa sieltä.

Muutama lisäkuva pentualbumissa.

Pennut saivat eilen vihdoin viralliset nimet! Mimmi on Exlibris Selanna, eli muinaiskreikaksi kuutamo. Vekara on Exlibris Sargas, joka on skorppioni-tähtikuvion tähti (pentujen horoskooppimerkki). Meille jää Kamu eli Exlibris Sirius, jonka nimen Leevi keksi jo ennen pentujen syntymää "tiedät-kyllä-mistä-kirjasta".

Meille jäävän pojan valinta oli todella vaikeaa! Kummankin luonne on ihana, toinen vähän enemmän sylimussukka mutta toinen sitten ulkomuodollisesti ainakin nyt vähän parempi. Mimmi menee Anne L:n sijoitukskissaksi tänne Helsinkiin ja Vekaran uuden kodin kanssa neuvottelut ovat vielä vähän kesken.

Mimmi, Kamu ja Vekara

Pennut ovat nyt 5 vk ja pari päivää yli, joten tarvitsevat selvästi enemmän tilaa. Haluamme pitää ne vielä vähän "kasassa", joten päätimme rajata olohuoneen sekä tuon aikaisemmin käytössä olleen "työnurkkauksen" niiden käyttöön. Eli riekkumistilaa on vähän yli 20 neliötä.

Rakentamisen ajan pennut olivat Leevin huoneessa, josta Vekara löysi kivan hengailipaikan

Uudessa tilassa pennut tutkivat paikat heti ja yhdeksi suosikiksi nousi Lunankin lemppari eli "the matto". Siinä on kiva toteuttaa itseään! Kuvassa Mimmi nukkuu, Kamu juo mamman maitoa ja Vekara leikkii.

Uusiin leluihin oli kiva tutustua, tässä joku pennuista miettii että miten tämä lelu toimii. Taustalla RC:n pahvinen mökki, joka on osoittautunut aika suosituksi.

Vastaan tuli myös pelottavia asiota ja niitä piti vähän jännittää, vaikka niissä ihan luki että "ei hätää"

Kamu ehti myös ottaa nokoset vara-äipän sylissä Mamma Mia-leffan verran

Ainoa vähän huono asia on se, että viimeistään nyt meidän kangaspäälysteinen sohva, nojatuolit sekä rahit taitavat olla vähän liian kiipeilyyn innostavia. Mutta pitää vain jaksaa aina irrottaa pentu kun se roikkuu jossain ja ohjata se oikeaan kiipeilypaikkaan. Onneksi pennut ottivat käyttöön heti Lunankin lempparin eli reimarin, jota pitkin on kiva kiivetä ylös. Tosin alastuloa vielä vähän opetellaan. Tyylejä on monia: Kamu hyppää ylhäältä, Vekara peruuttaa ja Mimmi sitten vaihtelee tyyliä.

Mimmi, Vekara, Kamu ja Luna

Pennut täyttävät tänään jo viisi viikkoa! Kyllä aika on kulunut vauhdilla ja parhaiten sen kyllä huomaa pennuista. Niistä on kehkeytynyt jo ihania pikkukissoja, jotka myös osaavat olla aika riiwiöitä!

Ai minä muka riiwiö? Minähän olen vain pieni söpö Kamu

Mehän istutaan ihan vain paikoillamme ja söpöillään tai niin näyttää Mimmi tuumaavan

Tai lepäillään, kuten Vekara

Vekara vauhdisssa!

Kamu ja Vekara, veljekset kuin ilvekset. Tai ainakin melkein...

Nämä kuvat sekä muutama lisää pentujen valokuva-albumissa

Niin se aika menee, pennut täyttivät tänään neljä viikkoa. Painavat 510 - 540 gramman välillä, saavat pari kertaa päivässä kiinteätä ruokaa ja ovat käyneet tekemässä pari pisua hiekkalaatikkoon. Eli ovat jo aika isoja kissoja. Tai no jaa, melko isoja!

Tässä kuvia 3.5 viikkoisista pennuista

Mimmillä on aina asiaa!

Vekara

Kamu

Luna putsaa Kamua varaäipän syötön jälkeen

Yritimme saada pariinkin otteeseen erilaisia "ryhmäkuvia", mutta mallit olivat vähän eri mieltä

Pennut siirrettiin olohuoneen "työnurkkaukseen" ja ovat sillä varmaan jouluun asti. Aitaus on noin 1.9 x 1.3 m eli reilusti tilaa. Se on tehty tuplanäyttelyhäkistä, joka jatkettiin sen katolla. Sisäpuolelle kiinnitettiin noin 45 cm korkeaa pahvia sekä läpinäkyvää muovia nippusiteillä. Pennut ovat viihtyneet siinä hyvin ja tilaa on jopa vähän temmeltää.

Juuri tajusin että en ole päivittänyt blogia moneen päivään. Sinänsä mitään dramaattista ei ole tapahtunut, mutta olen yksinkertaisesti ollut liian väsynyt!

Luna päätti sunnuntaina että "tänään on muuttopäivä"! Joten se kantoi pari pentua Leevin huoneen lattialle. Yritimme palauttaa pennut takaisin keittiöön, mutta jääräpää mikä jääräpää eli kantoi ne aina takaisin. Joten siitä lähtien pennut ovat majailleet Leevin huoneessa. Minä olen nukkunut Leevin sängyssä, joten jokainen pieni pennunvikinä herättää minut. Univelkaa on päässyt kerääntymään yllättävän paljon, mutta niinhän se aina vauvojen kanssa! Onneksi on viikonloppu edessä eikä mitään erikoisia suunnitelmia.

Pennut käyttävät enään Lunan kahta nisää, joten ruokaillessa on armoton taistelu päällä. Sen rauhoittamiseksi annan vähän kaikille lisämaitoa, mutta pääsääntöisesti vuorotellen Vekaralle ja Mimmille. Kamun kanssa lisämaidon anto on yhtä tappelua ja sotkua, joten tulee ruokittua näitä "helpompia tapauksia"

 Olen myös parina päivän antanut kaikille kolmelle kahdesti päivässä pienen määrän i/d:tä sekoitettuna lisämaitoon. Tämä tuntuu täyttävän kaikkien pentujen mahoja, joten painot ovat taas tasaisessa nousussa.

Pentujen motoriikka on kehittynyt huimasti! Kävely menee jo melkein hyvin, välillä pyrähdetään ihan juoksuun. Tosin siinä vauhdissa usein jo kaatuu, varsinkin jos yrittää kaartaa :) Nyt on rakenteilla jonkunlaista aitausta olohuoneen nurkkaan, matalista "ulkoiluaitauksista"  mennään jo yli. Korvat ovat kasvaneet ja jalatkin tuntuvat pidemmiltä. Pikkuisista on tullut oikeiden kissanpentujen näköisiä!

Viikonlopun aikana on kova tarkoitus ottaa uusia kuvia. Muutama sunnuntaina otettu kuva on pentujen kuva-albumissa.

Luna täytti 2 vuotta 5.12.2008 ja sai synttärin kunniaksi kakun!

Lunan isän Mangon omistaja kävi kylässä ja ikuisti synttärisankarin sekä pennut 2.5 viikkoisina: Pennut pääsivät ensimmäistä kertaa "leikkiaitaukseen" (kuva pentujen albumissa) ja se näköjään hyväksyttiin käyttöön, tosin Mimmiä aluksi vähän mietitytti.

Mimmi

Vekara

Kamu

Muutama lisäkuva pentujen albumissa

Pennut Leevin sylissä

Kyllä sitä jaksaa ihmetellä miten nopeasti pennut kehittyvät ja varsinkin kasvavat kahdessa viikossa. Mimmi on oikea matami, painoi iltapunnituksella 309 g, Vekara 296g ja Kamu 293 g eli todella jenkkiläisen jalkapallon muotoisia pötkylöitä. Painon kehitys ollut pääosin hyvinkin tasaista, toki pieniä notkahduksia sattunut.

Kovasti ulkomaailma jo kiinnostaa ja kun menee laatikon ulkopuolelle istumaan sekä juttelemaan ja jos joku pennuista on hereillä, niin alkaa kova mönkiminen oviaukolle. Sieltä sitten kuikuillaan toiselle puolelle, että milloinkas tuonne pääsee. Myös naukumista ihmisille kokeillaan ja ovat kyllä hellyyttäviä äänähdyksiä. Kehruurukit käynnistyvät sylissä ja pentujen ollessa nisällä on hauska kuunnella neljää erilaista kehräämistä. Vähän ongelmana on se, että nyt tehokäytössä on vain kaksi nisää ja yksi toimii "lutkuttimena".

Yritin ottaa kuvia, mutta pieleenhän ne kuvat meni kun on niin synkkää. Mutta tästä kuvasta ainakin näkee tuon pentujen huiman kasvun kahden viikon takaiseen hyvin samanlaiseen kuvaan

18.11

2.12

Toki pitää muistaa että pentujen karvat ovat kasvaneet ja ne ovat aika pörrössä. Mutta kyllä on eroa kuvilla!

Siivosin pentulaatikon ja pennut olivat väliaikaisesti toisessa pesässä. Luna vahti vierestä (taustalla Leevin jalka) ja kuten kuvista näkyy, pennut ottivat väliaikaisen muuton toiseen pesään tosi rauhallisesti, tosin Vekara taas yritti mennä yli laidan...

Kamu vasemmalla alhaalla, Mimmi vasemmalla ylhäällä ja kohta unten mailla oleva Vekara oikealla

Uskomantonta miten nopeasti pennut oppivat asioita! Nyt kaikki kolme kehrää syödessään sekä myös sylissä. Kaikkien silmät ovat täysin avautuneet, tosin katseen kohdistamisessa on vielä ongelmia. Pennut ovat tosi liikuttavia kun niille juttelee ja ne nostavat pään ja yrittävät kohdistaa katseen. Mutta kun se pää vielä painaa niin paljon, niin ei se pää vielä oikein pysy paikallaan.

Painot ovat nousseet hurjasti! Mimmi painaa 261 g (+152 g), Vekara 248 g (+138g) ja Kamu 244 (+138 g). Kamu on nyt kirinyt hurjasti syömisessä, joka tietty on loistava asia. Mutta tätä tahtia jos jatkuu, niin pennut painavat pari kiloa luovutusiässä...

Kamu vasemmalla, Mimmi takana ja Vekara edessä

Mimmin toinen silmä on auki ja toinen avautumassa, tuossa kuvassa pitää jostain syystä kiinni. Painoa oli aamulla punnittuna 215 grammaa, eli saanut viikossa syntymäpainoon 116 grammaa. Ja siltä sen ihana massu näyttääkin! Mimmi on kova kehräämään sylissä ja silloin ojentelee pikkupäätään, että vielä tuolta leuan alta voisi rapsutella. Mimmin ääni on niin kova, että sen erottaa jo kauas...

Vekaran molemmat silmät ovat jo melkein kokonaan aukin. Painoi tänä aamuna tasan 200 grammaa, eli tullut 90 grammaa syntymäpainoon. Tyypillinen tasainen "keskimmäinen", ei pidä itsestään ääntä, mutta huolehtii että nisä löytyy. Oli ensimmäinen joka alkoi kehrätä syödessään. Käy syömässä kaikista nisistä, jos vain "omistaja" on luopunut omastaan.

Kuvassa Kamua nukuttaa ihan kamalasti, mutta silmät ovat oikeasti jo raollaan. Tämä meidän hännänhuippu painoin tänään 182 grammaa, eli saanut syntymäpainoon +76 grammaa lisää. Hyvinkin aktiivinen ja erittäin määrätietoisesti syö ensin itsensä täyteen ja vasta sitten antaa kaverin maistaa.

Mimmi pesupuuhissa

Mimmi Kiiran sylissä

Pennut ja emo voivat hyvin. Mimmi jatkaa hurjaa painonnostoaan, viiden vuorokauden aikana on painoa tullut lisää +80 grammaa, Vekaralle +63 grammaa ja Kamullekkin jo + 50 grammaa. Kun noita pentuja katsoo, niin kyllä heti erottaa mahan koosta Mimmin ja Kamun. Okei, onhan Mimmi selvästi rusehtavampi kuin pojat, joten siitäkin erottaa. Kamun ja Vekaran erotan toisistaa vain takajalan käpäläpöydän merkeistä (mikäköhän tuo oikea termi olisi?). Jotenkin jännää tuo Kamun hidas painonnousu. Se on innokkaana nisällä ja puolustaa omaansa raivokkaasti. Mutta se myös nukahtaa sille vähän "kesken kaiken", joten sen nähdessäni vähän pyllyä taputtaen herättelen sitä jatkamaan syömistä.

Kovasti odottelen silmien avautumista, vähän näyttää siltä kuin Mimmin silmäluomet olisivat ihan vähän jo raottuneet. Mutta ehkä se on vain luuloa. Tosin sitten kun pentujen silmät aukeavat, alkaa valokuvaton kausi. Silmät ovat aluksi hyvin herkät, joten salamalla ei kuvia enään oteta. Menen töihin ensiviikolla, joten kotona meillä ollaan vain aamulla ja iltapäivästä, jolloin valo ei millään taida riittää kuvaamiseen ilman salamaa.

Meillä kävi jo ensimmäiset vieraat katsomassa pentuja, tosin eri aikoihin. Tiedän, monen mielestä liian aikaisin. Mutta kun alakerran lapset Essi ja Lausi ovat vähän niinkuin meidän "lisälapsia",  niin arvasin että Luna ei reagoi mitenkään heidän täällä oloon. Ensin tuli Essi ja hän jo ovella alkoi juttelemaan sekä tuli pentulaatikkoa kohti. Luna oli juuri silloin imettämässä ja kun kuuli Essin äänen, niin kierähti selälleen "rapsuta minua mahasta" asentoon.  No siinhän pentujen otteet nisistä irtosi ja alkoi kamala vinkuminen. Nopeasti tilanne rauhoittui ja Essi silitti Lunaa ja vähän pentujakin. Laurin tullessa meille pennut nukkuivat ja Luna oli pesän ulkopuolella. Luna meni hieromaan poskeaan Laurin jalkaan ja taisi siinä jotain jutellakkin. Kun Lauri meni pentulaatikon viereen istumaan, Luna nopeasti hieraisi itseään hänen jalkaan ja meni syömään. Luovutti ilmiselvästi vahtivuoron Laurille! Tosin muita vieraita emme päästä meille vähään aikaan, mutta ehkä jonkun valokuvataitoisen sitten, kun pentujen silmät ovat auenneet sekä tietenkin Exlibriksen Anne odottaa kovasti kylään pääsyä.

Luna ja Kamu

Mamman kanssa päikkäreillä