Tämän blogin uudet kirjoitukset näkyvät vasta tämän "laatikon" jälkeen!

Tähän blogin tulee kirjoituksia riistanvärisestä somalikissa Lunasta, eli Exlibris Plena Lunasta (som n). Lisää kuvia Lunasta löytyy valokuva-albumista tai pentujen omasta valokuva-albumista

Exlibris Plena Luna                                                            Conan of Kumasasa

Kirjoitukset tulevat olemaan lähinnä vuoden 2008 "projektiin" liittyviä eli silloin Luna on tarkoitus astuttaa. 

Mamman kanssa päikkäreillä

Pennut ovat syöneet tänään hyvin, eli nyt 2 1/2 vrk:n ikäisenä ovat saaneet painoa seuraavasti: Mimmi +34 grammaa, Vekara +26 grammaa ja Kamu +21 grammaa. Vähän Kamun paino vielä laahaa perässä, mutta kun miettii että se ensin sai takaisin pudottamansa 8 grammaa ja syntymäpainoon tullut +21 g, niin oikeastaan se on lihonut 29 gramma ;)

Tämän päivän paras valokuva 

Pennuille löytyi tänään kutsumanimet! Tyttö on aikamoinen tänttäränttä eli oikea Mimmi. Pojista ensimmäisenä syntynyttä poikaa taidamme kutsua Vekaraksi ja toinen poika sai tänään vähän vahingossa nimen Kamu.

Mimmin paino on lähtenyt kivasti nousuun eli tullut reilussa 1 1/2 vuorokaudessa 17 grammaa lisää eli painon tuossa kymmenen punnituksella 116 grammaa. Vekaran paino on noussut 15 grammaa eli painaa nyt 125 grammaa. Huolta tuottaa sitten Kamu. Kamun paino putosi ensin 8 grammaa, sai sen takaisin ja on nyt noussut syntymäpainosta vain 8 grammaa eli painaa 114 grammaa. Olen antanut sille lisämaitoa ja sitä antaessa löytyi kutsumanimi kun tokaisin "kuules nyt kamu, kyllä sinun pitää tätä juoda".

Luna kävi wessatauolla, joten sain napattua pari kuvaa pennuista

Toinen pojista moikkaa!

Tytön paino on noussut vuorokaudessa 10 grammaa eli sopivasti. Ekapojalla paino on noussut vain 4 grammaa ja Tokapojalla pudonnut jonkun verran. Joten pojat ovat saaneet lisäruokaa. Vähän oli hakusessa tuon ruisku/tutti yhdistelmän käyttö, mutta hyvin sain pennut ruokittua kissanmaidonvastikkeella.

Aamulla Luna herätti Tapion ja minut tulemalla sänkyyn maukumaan. Tietenkin luulin, että nyt on pennuille tapahtunut jotain ja ryntäsin keittiöön. Siellä ne pikkuiset nukkuivat aivan tyytyväisenä. Luna jäi laatikon ulkopuolelle joten annoin sille ruokaa. Tapio aiheutti olohuoneessa jonkun äänen, joka näköjään kuulosti Lunasta pahalta. Se otti muutaman askeleen eteenpäin, niskakarvat nousivat ja se murisi. Huusin Tapiolle että puhu jotain ja hän oli tietty että täh, mikä nyt. Luna rauhoittui kuullessaan tutun äänen ja meni takaisin pentujen luo. Meillä taitaa nyt olla vahtikissa!

Luna aloitti illalla levottoman vaeltelun, joten tiesin että jotain on tapahtumassa. Puolenyön aikoihin alkoi supistukset, jotka tulivat 3 - 4 supistuksen sarjoissa. Luna oli niiden aikana kokoajan makuulla ja homma näytti tosi tehottomalta. Suurimman osan yöstä köllittiin vierekkäin olohuoneen vihreällä matolla.

Exlibriksen Annen herätin pariin kertaan yön mittaan, kun hommasta ei näyttänyt tulevan mitään. Tuossa seitsemän jälkeen huomasin Lunan takapään olevan aivan märkä ja Luna yhä makaili lievien supistusten aikana. Joten päätin lähteä tarkistattamaan tilanteen Pieneläinklinikalla. No, ensimmäinen eli riistatyttö syntyi sitten röntgenpöydälle...  Koska niin pitkälle oli päästy niin tottakait röntgen otettiin jotta tietäisin kuinka montaa pentua odottaa. Tyttö oli kyllä tomera ja henkilökunta kutsui sitä irokeesitytöksi. Sen huudot olivat sitä luokkaa, että Lunan äidinvaistot heräsivät heti siinä röntgenpöydällä.

Riista tyttö (eläinlääkärin toteama sukupuoli) syntyi siis klo 7.56 ja kotona punnittu paino oli 99 grammaa. Toista pentua saikin sitten odottaa, mutta kyllä heti huomasi että nyt sitten pungerretaan pentua ulos, Lunan työnnöt oli sitä luokkaa. Riistanvärinen poika(ko?) syntyi 11.40 ja painoa oli huimat 110 grammaa. Sen Luna synnytti yllättävän vauhdikkaasti pienellä avustuksellani.

Kolmas eli viimeinen syntyi sitten jo 12.20. Väriltään myös se on riistanvärinen ja pojaksi sen myös sanoisin. Painoa oli 106 grammaa. Viimeisen synnytys oli vähän hankala, pentu jäi jumiin ja Luna vähän hermostui eli "juoksi" ympäri synnytyspesää. Kun pää oli ulkona rikoin kalvot ja tuntui vähän hassulta kun pentu aukoili suutaan ja Luna meni ympyrää. Kun pentu sitten saatiin syntymään yhteistuumin, Lunaa ilmiselvästi sattui ja se jatkoi liikkumista. Joten piskuisen napanuora katkesi ja istukka jäi sisään. Onneksi se tuli kuitenkin jo ulos.

Nyt mamma ja pennut lepäävät. Luna hoiti homman uskomattoman hyvin ja sen ilmeestä oikein huokuu äidin onnea. Kuvia laitan heti kun olen itse saanut levättyä.

Luna söi istukoista kaksi sekä tarjosin sille myös a/d:tä ja kissanmaidon vastiketta. Hyvin maistuivat ja nyt luulisin kaikkien alkavan kohta nukkumaan.

pennut ovat kuvassa ihan vahingossa syntymäjärjestyksessä, eli tyttö vasemmalla, sitten eka poika sekä oikealla toka poika.

Lisää kuvia huomenna, tänään annetaan emon totuttautua uuteen rooliinsa.

Lunalta on tuon limatulpan irtoamisen jälkeen tullut sellaista "erikeepperimäistä" eritettä melkein kokoajan ja kun tuo painokaan ei ole noussut keskiviikosta,niin kävimme tarkistuttamassa eläinlääkärillä tilanteen.

Kaikki oli kuitenkin massussa hyvin, onneksi! Ei näkynyt ylimääräisiä nesteitä, pentujen sydämet sykkivät, syke oli hyvä ja siellä ne möngertivät! Oli ihan mieletöntä nähdä pennut ja miettiä, että kohta pennut ovat tässä ihan kädellä paijattavissa! Tässä vaiheessa pentumäärän arviointi ultralla on melkein mahdotonta ja eläinlääkäri vielä mainitsi että Lunalla on kyllä nyt ahdasta tuolla mahassa. Mahahan on pieni, kuten myös koko kissa, joten tilaa ei liiemmilti tässä vaiheessa todellakaan ole. Lääkäri kuitenkin antoi "kiskomalla" arvion, joka oli hyvin saman suuntainen kuin kuukautta aikaisemminkin tehdyssä ultrassa! Mutta ne jotka eivät tuota pentumäärän arviota vielä tiedä, saavat olla vielä muutaman päivän jännityksessä... Lääkäri otti myös irtosolunäytteen ja siinä oli kaikki myös hyvin.

Maito ei ole vielä laskeutunut, joten varmaan ihan tänään pennut eivät synny. Parempi vaan, että menevät mahdollisimman lähelle laskettua aikaa. Mutta toivotaan etteivät mene ihan kamalasti ylikään. Olin säästänyt kesälomasta lomapäiviä, joten olen tarpeen mukaan viikosta kolmeen viikkoon lomalla.

Täällä Helsingissä kyllä on helppoa näiden eläinlääkäreiden kanssa. Kävimme eilen Herttoniemessä olevalla Hertta -nimisellä eläinklinikalla, jossa siis viikonloppupäivystys, paitsi öisin. Täällä on myös pieneläinklinikka, joka taas sitten päivystää klo 16 - 8 välillä joka päivä. Me kun asumme vielä Helsingin Pihlajanmäessä, niin Herttaan meiltä ajaa noin 10 minuuttia ja pieneläinklinikalle 3 minuuttia. Eli päivystysasiat ainakin meidän kohdalla on harvinaisen hyvässä kunnossa! Tuo Hertassa käynti oli myös yllättävän edullinen, lasku oli puolet pienempi kuin odotin.

Meillä elettiin eilen hetken dramaattisia hetkiä (tai siis minä dramatisoin ne).

Luna kävi vessassa tuossa kuuden jälkeen ja kun tuli sieltä, käytöksestä arvasin että jotain oli jäänyt kiinni. Nappasin Lunan ja talouspaperia käsiini ja kurkkasin hännän alle. Juu, jotain oli jäänyt, mutta emättimeen!

Eli sieltä oli tulossa ulos jotain, jota kuvastaa parhaiten termit "pikkurillin pään kokoinen, likaisen värinen ja puoliksi kuivunut räkäklöntti". Jätin sen siihen ja Luna jatko nuolemista. Kun kohta vilaisin uudestaan, niin klöntti oli poissa ja emättimen ympärystä oli vähän "lähmänen". Eli jotain ylimääräistä oli tullut ulos ja siitä alemmassa reiässä (tätäkin jo mietin, että meninkö reijissä sekaisin).

Parin konsultoivan puhelun jälkeen (kiitos neuvoista Anne L ja Riitta) ja Lunan käytöksen perusteella päädyttiin siihen että tuo oli kuin olikin se mystinen limatulppa. Tosin olin tässä asiassa ensin vähän ymmälläni. Limatulppaa kuvataan usein siten, että on juoksevaa, ehkä punertavaa ja jotenkin "limaista" ja synnytys usein tapahtuu muutaman tunnin kuluessa sen näkymisestä. Sitten on se toisenlainen limatulppa, joka tulee useita päiviä ennen synnytystä ja on huomattavasti kiinteämpää. Kyselin asiasta eräällä kissapalstalla "muina naisina" ja sinnekin määriteltiin limatulpasta nämä kaksi eri versiota.

Synnytys ei ainakaan tuon katin käytösen perusteella ole alkamassa, onneksi! Loppuilta ja yö menivät rauhallisesti, pennut liikkuvat ja Luna kerjää raksuja sekä leikkeleitä. Mutta ehkä tämä on merkki siitä ettei tuo synnytys ainakaan kovin paljoa mene yli ajan. Tai ainakin toivon niin...

Lunan maha on vähän muuttanut muotoaan, eli tuntuu että pennut olisivat laskeutumassa. Kyljet näyttävät alhaalta pulleimmilta ja selkä kapealta. Vielä en osaa sanoa onko maito jo noussut, mutta nisät ainakaan eivät näytä mitenkään suurentuneen pariin päivään.

Sain napattua yhden kuvan, jonka nippanappa kehtaan julkaista. On siis taattua "päivilaatua". Kuva on tavallista surkeampi, koska irtosalaman laturia ei ole löytynyt ja Kiira on maanantaista perjantaihin Tallinnassa. Niin, kamera ja salama ovat Kiiran, joten laturit löytyvät (tai ovat löytymättä) hänen huoneesta...

Nyt kovasti mietin, että onko tuo maha iso vai ei?

Nyt en kyllä enään ymmärrä yhtään tuon Lunan painon kehityksestä! Launtaista tullut vain 60 grammaa lisää eli yhteensä paino on noussut 880 grammaa. Miten ensin nousee parissa päivässä niin paljon ja nyt noin vähän? Äh, en ymmärrä eli olkoot!

Pääasia on kuitenkin se, että Luna voi hyvin, se on selvästi pyöristynyt ja siitä on tullut ihanan mammamainen! Pikkuisen hygieniasta huolehtiminen on jo vaikeata,autan siinä vähän ja siitähän Luna pitää ihan vallan kauhiasti. Mahassa käy välillä kamala myllerrys, mutta pahemmin sitä ei näy päällepäin. Kävely on sellaista vaappuvaa ja vähän väliä kesken matkaa alkaa väsyttää liikaa eli pitää heittäytyä maahan ja levätä. Mutta jos kuulee jääkaapin oven tai ruokapurkin aukaisun äänen, niin tulee juoksujalkaa vaikka toiselta puolelta asuntoa!

Uusia kuvia en nyt saa otettua. Kameran lisäsalama simahti, enkä löydä patterilaturia. No, ajattelin ottaa kuvia tavallisella kameralla, mutta senkin akku väsähti. Joten ehkä sitten myöhemmin...

Meinasin pyörtyä, kun eilen punnitsin Lunan. Painoa oli tullut kolmessa päivässä huimat 190 grammaa! Mahakin on kyllä kasvanut tosi paljon ja useampi möykky sieltä bongattu ;)

Joissakin kuvissa maha näyttää valtavalta

Toisissa sitten paljon pienemmältä

Luna voi oikein hyvin, syö paljon, leikkii jopa vähän ja turkki on todella hyvässä kunnossa. Tosin pienenä tiineyden ongelmina on pieni "kaasuttelu" sekä välillä vähän vinkuva hengitys. Eikä oikein enään taivu pienelle kissamaiselle kerälle!

Lunan paino on noussut viikon aikana vain 100 grammaa eli painoi tänään 3.420 kg. Maha ei tunnu kasvaneen viikon aikana oikeastaan yhtään, joten taitaa olla tulossa aika pieni pentue.

Ensimmäiset liikkeet tunsin sunnuntai-iltana, tosin ensin ajattelin niiden olevan Lunan suoliston kurinoita. Aamuisten "hellien" hetkien aikana on kiva kokeilla maha-asukkeja. Heti kun Tapio nousee, Luna tulee sen paikalle puoliksi tyynylle köllimään ja samalla vaatii rapsutuksia.

Luna nukkuu, jos mahdollista, enemmän kuin ennen ja syö kuin hevonen! En kyllä ymmärrä mihin ne kaikki ruuat oikein menevät. Mutta onneksi maistuu! Liikkeet ovat kömpelömpiä, mutta vielä ei Luna ole oikein tajunnut mistä se johtuu :)

Tässä pari kuvaa eiliseltä:

Tästä kuvastan en oikein tiedä onko kyseessä myyrä vai orava? Mutta kuva valehtelee tuon mahan kuvan kunnolla!

Nyt on enään kolme viikkoa laskettuun aikaan ja Lunan maha pyöristynyt aikalailla. Vaikka painoa ei ole tullut kuin 530 grammaa, niin maha näyttää paljon isommalta. Johtunee ihan siitä, että Luna on aina ollut tosi hoikka, joten painon nousu näkyy niin helposti.

Lunan pentulaatikko on nyt valmis, tosin sitä ei saada oikealle paikalle vähään aikaan. Meillä nääs oli pieni vesivahinko keittiössä ja parkkettia jouduttiin irroittamaan sekä kuivattamaan betonilattiaa. Mutta onneksi huomattiin ajoissa, ettei tullut isompi remontti!

Nyt on tasan neljä viikkoa laskettuun aikaan ja "vähän" jo jännittää! Punnitsin Lunan ja sen paino on 3.140 kg eli tullut 350 grammaa lisää. Tosin sen syömän ruokamäärän perusteella olisi voinut luulla painoa tulleen viikossa ainakin kilon lisää. Miten noin pieneen kissaan VOI mahtua ruokaa niin paljon?

Luna on rauhoittunut tosi paljon. Nukkuu huomattavasti enemmän, tuijottaa "seesteisesti" kaukaisuuteen eikä leikkikään enään niin maita. Mutta parvekkeelle hinkuaa yhä, vaikka siellä alkaa olla, ainakin minusta, jo aika kylmää!

Vähän tuossa jo olen suunnitellut pentulaatikkoa, tai siis se on jo oikeastaan valmis... Laatikkona toimii pahvinen muuttolaatikko, jonka kylkeen tein Lunan mentävän aukon. Sen katton on aukaistava, joten sitä kautta huoltotoimet sekä emon että pentujen tarkkailu onnistuu hyvin. Sisusta on vielä kehittelyvaiheessa, mutta ehkä tässä viikonlopun aikana sekin valmistuu. Pari seuraavaa viikonloppua on sen verran kiireisiä, joten päätin tehdä tuon laatikon hyvissä ajoin valmiiksi. Kovasti haaveilin puisesta synnytyslaatikosta, mutta totesin, että yhtä pentuetta varten sellaista on turha tehdä. Eikö niin?

Nyt Lunan tiineys on puolessa välissä, yllättävän nopeasti aika on mennyt! Muta silti jäljellä olevia viikkoja odotellessa ei voi muuta kuin jälleen todeta että odottavan aika on pitkä!

Lunan luonteessa on tapahtunut muutoksia. Se on rauhoittunut, jotenkin seesteinen ja nukkuu paljon. Toisaalta kaipaa seuraa ja tulee paljon rapsutettavaksi. Luna ei myöskään ole kovin leikkisellä tuulella ja tämä on aikamoinen muutos aikaisempaan. On kyllä yhä kaikessa uteliaana mukana, mutta vähän sellaisella "mammamaisella" tavalla. Maha on selvästi kasvanut ja se näkyy jo ulospäin. Painoa on kerääntynyt 190 g lisää, eli Luna painaa nyt 2,980 kg.

Maha on rauhoittumaan päin, otin "omat" konstit käyttöön. Eli saa päivässä 2 x Attapektiä, kerran maitohappobakteeria sekä oli koko eilisen päivän seiti-broilerivesikeitoksella. Tuohon mössöön lisään myös noin teeluksikallisen pehmeäksi keitettyä riisiä murskattuna. Tänään annan lisäksi kevyesti keitettyä broileria ja huomisesta siirtynen asteittain tavalliseen ruokaan. Mutta tuota maitohappobakteerin antamista en jätä.

Kovasti yritin kuvata tulevaa mammaa tänään, mutta ei ollut oikein innostunut. Ehkä sitten huomenna saan parempia kuvia. Tässä tämän päivän paras otos. Ei enään taivu lempiasentoonsa ja tuosta jo kyllä näkyy pönäköitynyt masse!

Lunan mahaongelmat jatkuvat, tosin ovat aika laimeat eli lähinnä löysää ulostetta päivittäin. Ajatuksiin hiipi, että jos Luna toikin muutakin kuin jälkipolvea tuliaisena Saksan matkalta. Joten päätin rauhoittaa mieleni ja kävin tänään Lunan kanssa lääkärissä. Mukana ulostenäytteet kolmelta eri päivältä ja pikatestin perusteella ainakaan Giardiaa ei pitäisi olla. Lääkärin mukaan Luna on oikein hyvä kuntoinen eli kaikki muuten kunnossa. Hän mietti, että josko tämä mahan sekaisin oleminen johtuisi ihan astutusmatkan stressistä sekä muuttuneesta tilanteesta. Lääkäri (sekä Anne L) heitti myös sen, että koska Luna on aikaisemmin ollut tosi pieniruokainen ja nyt syö paljon enemmän, niin josko sekin olisi mahaa sekoittanut. Mahaa rauhoitellaan nyt viikon verran suolistovaivaisille tarkokoitetuilla ruuilla sekä Probiocin -maitohappobakteeri tahnalla. Olin antanut Lunalle Protexin Synbiotic D-C kapseleita muutamana päivänä, mutta niiden alas saaminen on ollut yhtä tappelua. Kapselin koko on 1.5 cm x 0.5 cm, eli aika iso, eikä Luna ole koskaan ollut hyvä nielemään mitään "ylimääräistä". Tuon tahna Luna nuoli onnessaan sormenpäästäni.

Tämä mahaongelma ei siis todellakaan ole mitenkään vakava, mutta kun olen tälläinen hysteerikko, niin oli pakko varmistaa että kaikki on hyvin!

Ainiin, kun kerran eläinlääkäriin mentiin, niin tietty ultrattiin. Ja kyllä meille on tosiaankin pentuja tulossa! Määrän arviointia vaikeutti se, että Lunan mahassa on tuota turkkia aika paljon, enkä halunnut stressata ajelulla. Mutta enemmän kuin yksi sieltä pitäisi olla tulossa, lääkärin summittaisen arvion jättänen salaisuudeksi.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Näitä löytyy yhteensä kahdeksan Lunan mahan alta. Ihan pikkuisen olen onnessani!

Selityksenä juttua ihmetteleville se, että jos naaraskissan nisät alkavat punottaa sekä turpoavat noin kolme viikkoa astutuksen jälkeen, niin naaras on tiinenä.

Nyt on astutuksesta kulunut kaksi viikkoa ja kovasti yritän olla tiirailematta tuonne Lunan mahan alle liian usein. Eihän ne nisät ala punottamaan ennenkuin astutuksesta on kulunut kolme viikkoa.

Vähän vaikeata on, kun Lunan lempi tervehdysasento on tämä, eli toivoo masserapsutuksia. Siinä samalla vähän vahingossa tulee niitä nisiä katsottua...

Lunalla oli viime viikon perjantaista tämän viikon keskiviikkoon maha sekaisin ja olin siitä, yllätys, yllätys, aika huolissani. Onneksi meni ohi Attapektillä ja yhtenä päivänä syötetyllä seiti-broileri-sörsselillä. Tosin Luna on vieläkin vähän nuupahtanut, mutta eihän sitä tiedä miksi ;)

Grüsse aus Kürten!

Tässä hän on: Lunan sulhanen Conan of Kumasasa

Kumasasa-kissala

Conanin sukutaulu  

Kaikki kuvat parempilaatuisina löytyvät valokuva-albumista!

Conanin väri on todella lämmin (huono kuva!), pohjaväri puhdas ja tuosta hyvästä väristä seuraa sitten tietenkin se, että sillä on raitoja etujaloissa. Sen turkki on pehmeä mutta samalla sellainen "liukas". Okei, sehän kyllä saattoi olla myös kollinrasvaa… Sen silmät ovat todella kauniin vihreät, joita se on kiitettävästi periyttänyt (toivotaan, toivotaan). Conan on tuhdissa kunnossa, joka ainakin minusta on yllättävää leikkaamattomalle kollille eli painoa on yli 5 kiloa! Conan on nyt melkein 4.5 vuotta ja valitettavasti erittäin innokas merkkailija (matkalaukkunikin sai uuden hajun). Saksassa sillä on melko paljon jälkeläisiä ja siitä tulee ennen keväällä tapahtuvaa leikkaamista vielä ainakin kahden muun pentueen isä. Conan on sekä PRA- että PK-kantaja.

Melkein parasta Conanissa on kuitenkin sen luonne! Siis aivan ihana herrasmies, tuli pyytämään rapsutuksia ja pari kertaa syliinkin, vaikka talossa oli kiimainen naaras. Näyttelyissä se on todella rauhallinen ja saavutuksiakin on kertynyt ihan kivasti. Conan näyttää periyttävän tuota ihanaa luonnettaan aika hyvin. Tämä tuli todettua lähinnä siten, että tapasin Conanin pentuja kolmesta eri pentueesta, kaikki samanlaisia "sylikissoja". Kumasasa-kissalassahan on yksi 14 viikkoinen pentue parhaillaan ja pennut ovat kyllä aivan ihania. Varsinkin punainen Savina-tyttö varasti sydämeni kokonaan! Nämä kaksi muuta Conanin jälkeläistä olivat Thalkleinich-kissalan kissoja kahdesta eri pentueesta, näihin törmäsimme sunnuntain kissanäyttelyssä.

Taustaa

Lunallehan alettiin etsiä sulhasta jo viime vuoden lopulla. Yhden kollin kanssa jo asioista sovittiin, mutta kun suunnitelmat aina muuttuvat, niin tätä kollia ei sitten käytettykään. Tammikuussa alkoi sitten kollien kartoitus ulkomailta ja siinä olikin sitten varsinkin kasvattajallani Anne Lembergillä kova työ edessä! Esimerkiksi kahden kuukauden neuvottelut erään tanskalaisen kasvattajan kanssa menivät niin hankaliksi, joten oli pakko lopettaa ne. Mukana tässä kollinmetsästykssä oli tiiviisti mukana Lunan isän omistaja Marjo, joka jo tammikuussa bongasi Conanin. Mutta tuo Conanin kantajuus sekä koko vähän mietityttivät, sekä se että ei ole Fife-kissa, joten siinä vaiheessa tämä kolli jätettiin vähäksi aikaa "syrjään".

Kun Anne sitten otti yhteyttä Conanin kasvattajaan Inaan, niin asiat lähtivät rullaamaan vauhdilla. Parissa viikossa sovittiin asioista ja huhtikuun puolessa välissä naimakauppa lyötiin lukkoon. Koska Conan ei ole Fife-kissa, täytyi yhdistelmälle hakea etukäteen lupaa rotutoimikunnalta. Asiaa käsiteltiin kahdessa RTK:n kokouksessa ja viimein juhannusviikolla tuli tieto, että lupa on myönnetty.

Sitten alkoi tämä "kuuluisa" Lunan kiiman odotus, jota kesti 11.5 viikkoa viimeisen kiimansiirtopillerin ottamisen jälkeen. Lisäjännitystä asiaan toi se, että Lunasta oli otettu uudet Felv- ja Fiv-testit 23.6 ja Berliner Edelkatzen Clubin (Inan yhdistys) sääntöjen mukaan astutushetkellä nuo tulokset saavat olla vain 3 kuukautta vanhoja. Pieni jousto tässä oli se, että tuo testitulos on voimassa 4 kuukautta, jos kissa ei ole käynyt näyttelyissä. BEC:n säännöissä luki myös se, että näyttelyn jälkeen on pidettävä kahden viikon varoaika ennen astutusta.

Vihdoinkin päästiin asiaan

Lunan kiima alkoi torstaiaamuna 11.9 ja vahvistui päivän mittaan. Soitin alkuillasta Saksaan ja Ina heti sanoi että Conan jättää sunnuntaisen näyttelyn väliin ja menee vain pentujen kanssa sinne. Tässä vaiheessa halusin vielä varmistaa että kiima on todella päällä, joten lentoliput ostin vasta perjantaina. Olo oli koko perjantain todella sekava, koska tätähän oli jo odotettu niin monta kuukautta.

Lentokentällä lauantaina 13.9 check-in tiskillä Luna ja kantokassi punnittiin ja vasta sen jälkeen kävin ostamassa sille lipun (kissavarauksen olin tehnyt omaa lippua ostaessani). Turvatarkastuksessa oli otettava kissa pois kassista ja siinä meinasi Luna vähän hermostua. Kaksi vierekkäistä turvaporttia piippasi, läpivalaisun hihna jumiutui ja sekin piippasi, joten nuo hälyt tekivät sen että Luna esitti yllättävän äänekkään vastalauseen, mutta ei muuta. Muuten Luna oli tapansa mukaan melko hiljainen, mutta kun siirryimme tähän putkeen joka vie lentokoneeseen, niin Luna alkoi maukumaan. Kaikuikohan siellä jotenkin oudosti? Koneessa nousu ja laskuvaiheet menivät ihan hyvin, Luna vähän naukui, mutta rauhoittui kun annoin raksuja. Naukui matkan aikana muutaman kerran, mutta niin hiljaa että tulomatkalla edessä istuva nainen huomasi kissan olevan mukana vasta sitten kun olimme jo laskeutuneet ja juttelin Lunalle.

Inan mies Ivo oli vastassa Düsseldorfin kentällä ja matka Kürteniin kesti noin tunnin. Luna vietiin perillä heti naimahuoneeseen ja oli siellä rauhassa reilun tunnin. Conan istui tuon koko ajan oven ulkopuolella ja jutteli kovasti Lunalle, mutta tässä vaiheessa Luna ei vielä vastannut. Ina sanoi, että parempi päästää ne heti yhteen ja avasi oven. Luna oli sitä mieltä että tuli tunkeutuja ja teki useita "hyökkäyksiä" mouruten Conania kohti. Tässä vaiheessa minä ajattelin että apua! Conan oli kuitenkin aivan ihana eli perääntyi, siristeli silmiä ja kutsuvasti jutteli Lunalle. Parin tunnin kuluttua Lunan kiima "nosti päätään" ja Luna alkoi kieriä ja ottaa "asentoa". Mutta kun Conan lähestyi,  muuttui juttelu mouruamiseksi. Tätä jatkui tunteja ja kun minut vietiin Gasthausiin, niin melkein itkua väänsin mielessäni, ettei tästä taida tulla mitään. Soitin paniikissa Annelle ja Marjolle, kummatkin rauhoittelivat että tuohan on ihan normaalia, ovat olleet niin vähän aikaa yhdessä. Vihdoin yhdeksän jälkeen tuli viesti että ensimmäinen astutus tapahtui juuri.

Gasthaus Haus Wollersheim 

Astumista tapahtui seuraavat kaksi vuorokautta aika kiihkeästi ja viimeisenä vuorokautena harvakseltaan. Luna tosin olisi jatkanut, mutta Conan taisi saada tarpeeksi. Luna ei oikein pitänyt siitä että huoneessa oli ihmisiä, silloin se sähisi ihmisille sekä Conanille. Mutta kun olivat kaksistaan, niin johan siinä sitten esitettiin kutsulauluja.

En tiedä kuinka paljon Lunaa häiritsi se, että naimahuoneen ovi oli lasia ja sen toisella puolella kävi aika ajoin muita kissoja ihmettelemässä mitä toisella puolella tapahtuu. Tässä kuvassa on mukana Conanin äiti Marilyn. Harmi että kuvassa ei näy sen todella upeat vihreät silmät!

Näkyisiköhän tästä kuvasta paremmin nuo Marilynin silmät? Kuva otettu ilman salamaa ja todella huonolaatuinen, mutta nuo upeat silmät oikein loistavat!

Kumasasa- kissala sijaitsee Kürtenissä, joka on siis Saksan länsiosassa. Alue on vuoristoista ja näkymät esim. kissalan parvekkeelta olivat upeat. Talon tontti oli niin jyrkkä, että sisään tultiin kerroksesta, jossa parveke on, joka oli oikeastaan talon kolmas…

Kumasasa- kissalan katto näkyy auton edessä oikealla

Sunnuntaina kävimme kolmen pennun kanssa Leverkusenissa kissanäyttelyssä. Oli sen verran erikoinen kokemus ja ainakin minusta hyvin sekava, joten siitä ei sen enempää tässä. Näyttely oli melko pieni, 281 ilmoitettua kissaa 16 eri rotua. Suurimpina roturyhminä maine coon 110, brittiläinen 61, norjalainen metsäkissa 27 ja ragdolleja 26. Abyvariantteja oli 2 ja somaleja 5. Roduista minulle uusia oli higlander ja thai (eli vanhanajan siamilainen).

Odottavan aika oli pitkä mutta reilun 11 viikon odotusaika on nyt ohi! Luna aloitti eilen illalla kiiman ja huomenna lauantaina lähdemme kollin luo kolmeksi vuorokaudeksi. Vihdoinkin!

Nyt sitten jännätään, että miten matkat menevät (2.5 tunnin lentomatka ja tunnin ajomatka), tuleeko Luna kollin kanssa toimeen, jne. Mutta edes jotain tapahtuu!